Kampsuherran valtakunnassa
Oiva Arvola elää verkon mukaan, mutta luin mielestäni, että isäntärenki, joka piti matkalaisista huolta, kuoli - niin ainakin luulen. En tiedä jaksaako Arvola yhä hoitaa matkailuyritystään, hauras hän oli jo tuolloin. Olin mukana senioreiden matkalla Oiva Arvolan valtakuntaan . Valtionhoitaja veti ohjelmansa tyylikkäästi. Toinen ryhmä sai passit. Rituaalissa oli pientä ja hauskaa huumoria: jotkut rintavat naiset tarkastettiin atomiaseiden varalta, otettiin kuva, mikä oli peukalon painanta passiin. Ohjelmassa ei ollut lapinkasteiden falskiutta, naaman nokeamisia, vaikka kaikki oli yksinkertaista ja populaaria. Söimme poronkäristykset ja joimme kahvit kampanisun kera suuressa kodassa, jossa kirjailija luki saagojaan. Onneksi matkanjohtaja välillä hyssytteli eläkeläiset hiljaisiksi, jotta sitä voi kuulla. Kirjailijamestari on oman kertomansa mukaan jo huonossa kunnossa, hänellä on paha nivelreuma. Sen kyllä näkikin hidastuneesta kävelystä. Persoonallinen ääni oli ennallaan. Arvolan