14.3.12

Laula mukana

Tässäkin laulu lähtee heti liikkeelle, kun klikkaat otsikkoa. You Tube-kappale avautuu toiseen välilehteen. Voit suurentaa tekstiä Ctrl+hiiren pyörä. Sanat sopivat mm. googletuksen pohjaksi. Maalaa ja hae hiiren oikealla. Englanniksi sanoista saa käännöksiä, jos on asentanut mm. Chromessa Google Dictionary-lisäosan. Lisää kappaleita on täällä.

Kappale kauneinta Suomea

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Huulillasi hehkuu kesän muistot

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Raikas muisto on satehen
Tumman pilvisen ukkosen
Maahan sortuvan teltan ja kesän kuumaan huuman
Muistan vielä mä suudelman
Laulun onnesta kertovan
Hempeän tuulen ja herkän hiljaisuuden

Punaiset posket syksy-yö
Koleat laineet rantaan lyö
Ympärillä metsän linnun äänet

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Saanhan vielä mä suukkosen
Unhoita sua koskaan en
Mulle annoit sä lemmen ja kesän kuumaan huuman
Vienyt syksy on kukkasen
Mennyt aika on lämpöinen
Huominen pakkaset uudet jälleen tuonee

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Huulillasi hehkuu kesän muistot

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Pieni polku

Pieni polku metsän halki vie
alla vanhain lehmusten
mulle ollut on se onnen tie
kesäöisten retkien

Monta kertaa siel tyttöni kanssa
kuljin loisteessa kultaisen kuun
pieni polku vei mun onnelaan
rakkauden haaveiluun

Syksyn tullen tuota muistelin
soides myrskyn vimmaisen
yksin ollen mietin kyynelin
ero liekö ainainen

Mutta aurinko nousi taas jälleen
kevät koitti taas kukkasineen
pieni polku hänet mulle toi
halki vuokkokenttien

Mutta aurinko nousi taas jälleen
kevät koitti taas kukkasineen
pieni polku hänet mulle toi
halki vuokkokenttien
Muistatko Monreposin

Muistan puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
usein haaveissani kuljen
satumaani lehmustohon.

Kaunehimmat kaarisillat,
ihanimmat kuudanyöt
nähnyt puiston katveessa oon
Monrepos'n.

Aikain menneitten taa
aatos taas samoaa
ajan sen mennehen,
tarun ihmeellisen,
voin vieläkin tavoittaa

Muistot puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
iäks syömmeen kätkenyt oon
Monrepos'n.

Aatoksein aina saa
kaipuun unteni maa,
puisto rakkauden;
sitä unhoita en,
se säilyy aikojen taa.


Muistot puiston kaunehimman
ihanimman Monrepos'n,
iäks syömmeen kätkenyt oon
Monrepos'n.

Mustalainen

1. Mustalaiseks' olen syntynyt,
koditonna kuljeskelen nyt.
Luonnon lapsi, mitä huolinkaan,
kun vaan vapahana olla saan.

2. "Miksi kuljet?" – multa kysytään.
Sitä en mä tiedä itsekään.
Tuuli, tuisku siihen vastatkoon,
kiertotähti neuvon antakoon.




On piilossa viidakon
Suojassa temppelin raunion
Valtakunta viimeinen
Silmälasikäärmeiden
Vain viidakko tuntee sen.

Illan tullen tanssimaan
Koobrat saapuu piilostaan
Raunioilla kimaltelee kuu
Koobra vanhin valkoinen
Nousee pystyyn huojuen
Viidakosta soitto kantautuu.

Niin piilossa viidakon
Marmoripaasilla raunion
Alkaa tanssi hiljainen
Silmälasikäärmeiden
Vain viidakko kuulee sen.

Kun kruununsa kultaisen
Koobrista vanhin jo valkoinen
Kuuta kohti kohottaa
Uuden loisteen paadet saa,
On aika nyt tullut sen.

Vartijana aarteiden
Koobra vanha valkoinen
Nähnyt on myös loiston palatsin,
Mutta voimat viidakon
Voittaneet jo kiven on
Murenee jo pinta marmorin.

On koobrien kuninkaan
Aika nyt luopua kruunustaan
Koobra vanha valkoinen
Tanssii kauas kadoten
Niin viidakko peittää sen.

Tiikerihai

Yö taas palmujen ylle saa.
Rantaan maininki raukeaa.
Siellä tuoksussa tuulien
Kuulet laulun hiljaisen.

Laulu lemmestä kertoo näin,
Kuinka nuori mies merta päin
Lähti helmen nyt löytääkseen,
Rakkaalleen sen antaakseen.

Vaan julma tiikerihai
Vaaniva tiikerihai
Silloin saaliikseen nuoren miehen vei
Saanut helmeä hän ei

Nyt on niin yksinäinen
Tyttö tuon nuorukaisen
Kun hän rintaansa murheen suuren sai
Tuotti sen tiikerihai

Aallon välkeeseen loistaa kuu.
Rannan hiekalle heijastuu yksi ainoa varjo vain
Nyt ei toista nähdä lain

Poissa varjo toinen nyt on
Laulu loisteesta kuutamon
Kaipuu, syyn siihen tietää kai
Aavain merten julma hai

Vaan julma tiikerihai
Vaaniva tiikerihai
Silloin saaliikseen nuoren miehen vei
Saanut helmeä hän ei

Nyt on niin yksinäinen
Tyttö tuon nuorukaisen
Kun hän rintaansa murheen suuren sai
Tuotti sen tiikerihai

Aallon välkeeseen loistaa kuu.
Rannan hiekalle heijastuu yksi ainoa varjo vain
Nyt ei toista nähdä lain

Poissa varjo toinen nyt on
Laulu loisteesta kuutamon
Kaipuu, syyn siihen tietää kai
Aavain merten julma hai

Valoa ikkunassa

Yön vaipan alle on jo jäänyt maa
on tullut aika valot sammuttaa
vain varjot vakavina paikallaan
nyt käyvät uneksimaan

On valo jäänyt pieneen ikkunaan
ken valvoo ajatukset seuranaan
hän omaa ystäväänsä kaivaten
näin laulaa toivoen

Valon säteiden tie minut muistoihin vie
lyhty ikuinen on muisto kuihtumaton
Kautta hiljaisen yön taakse tähtösten vyön
laulu hänelle soi, jos kuulla hän voi

Nyt syttyy kaunis uusi tähtönen
jo laulajakin huomaa loiston sen
Nyt armas laittoi valon ikkunaan
mua kuulee kaivatessaan

Jää valo alle aamun koittavan
pää uneen vaipunut on laulajan
hän luokse ystävänsä kiitäen
käy siivin unien

Nuoruustango

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan

Lapin tango

Lapin luonto luo outoa taikaa
se on kaunis ja vertaamaton
huiput vaarojen kauaksi hohtaa
ruska loistossaan kuin satu on

Lapin muistan ja tunturit jylhät
sekä auringon tuon keskiyön
metsälampien välkkyvät silmät
talvi-iltojen tähtien vyön

Kun kerran matkallain Lapin maahan eksyin
ei haihdu rinnastain outo taika tuo
mua kutsuu Lappi vain, sen tenho yksin
sen muisto mulle aina kaipuutaan luo

Lapin luonto luo outoa taikaa
se on kaunis ja vertaamaton
huiput vaarojen kauaksi hohtaa
ruska loistossaan kuin satu on

Musta ruusu

Vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa
ja taru kertoo jos sen joku löytää
hän kerran lemmen tähden turman saa.
Kerran illan varjoihin mä linnan puistoon astelin
ja silloin mustan ruusun sain mä nähdä
tuon joka ihmismielen lumoaa.
Ja tuntien vain oudon taikavoiman
mä poimin sen tuon turmaa tuovan lahjan.
Sinä yönä myrsky nous ja rakeet löi ja salamoi,
sain nähdä kumman lumoavaa unta naisesta ken mun sydämeni vei.

Aamun koissa huomasin, mä palavasti rakastin.
Sen jälkeen etsin häntä kaikkialta
Mutta en saanut löytää konsanaan.
Vuodet kulki kulkuaan, en saanut rauhaa milloinkaan.
Mä lemmin neidon unikuvaa tuota,
mi oli mustan ruusun harha vain
Ja joka yö tuo unikuva saapuu ja suudelmiin mun sydämeni uupuu.
Kuihtumatta vieläkin on musta ruusu pöydälläin
mun lemmestäin se tuorehena säilyy,
kunnes se vie mun nuoren elämäin.


Tuulella ei ole ystävää

Tuulella ei ole ystävää mastoissa vain se soi.
Tuulella ei ole ystävää kaivata vain se voi.
Tuuli on luotu kulkemaan mastoissa laulamaan. Aina kertovan kuulen sen suruja ihmisten, 
Aina kertovan kuulen sen suruja ihmisten

Tuulella ei ole ystävää nyt sitä ymmärrän.
Minulla ei ole ystävää rakkauden löysi hän.
Veikkoa kaipaan nauravaa päiviltä nuoruuden.
Mutta ystävyys mennä saa tullessa rakkauden.
Aina ystävyys mennä saa tullessa rakkauden. Aina ystävyys mennä saa, tullessa rakkauden.


Syyslaulu: Klikkaa hiiren pyörällä, voit laulaa mukana


Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy jo vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaikki saa vielä  kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy jo vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy jo vie.

Jos tykkäsit laulaa Ankin kanssa, täällä on lisää yhteislaulua monien muiden mestareiden ja parinsadan kappaleen kanssa. Kappaleita on toimitettu, että ne pitävät yhtä musiikkiesitysten kanssa:


Sokeripala

Oi, jos oisit kultaseni
Kissanpentu vain,
Illoin saisit unen päästä
Kiinni polvellain,
Silittäisin päätäsi ja
Sievää nöpönenää,
Enkä sua luovuttaisi
Kenellekään enää.

Oi, jos oisit kultaseni
Soker'palanen
Pitäisin sun piilossa vain
Salaa suudellen.
Mutta voi, voi surkeutta
Voi, voi tätä pulaa,
Suudelmista suloisista
Saattaisit sä sulaa!


Metsään on tullut jo syys
Lohduton yön hämäryys
Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan
Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset
Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti laasta pois
Yksinäin allapäin saavun kukkien luo
Poimin ne armaallein, anteeksi saan
Tien onnelaan tunnen taas löytänein

Niin kesä saapuu jo uus
Kukkien uus ihanuus
Metsässä puut vihannoi
Sunnuntain hääkellot soi
Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion
Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan
Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt
Vain me tunnemme sen, on matkan pää liittomme tää
Syy metsäkukkien


Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
Missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
Vaan siivetönnä en voi lentää
Vanki olen maan
Vain aatoksin mi kauas entää
Sinne käydä saan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa
Sinne missä mua oma armain odottaa
Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän
Kerro että aatoksissain on vain yksin hän

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
Vaan siivetönnä en voi lentää
Vanki olen maan
Vain aatoksin mi kauas entää
Sinne käydä saan

Hopeinen kuu

Hopeinen kuu luo merelle siltaa,
Ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain.

Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt.
Hopeinen kuu luo merelle siltaa.

Hopeinen kuu luo merelle siltaa,
Ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse, taas on meri harmain.

Kaipaus vastaa sydämen ääneen,
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt.

Saavu ei koskaan tällaista iltaa,
ei koskaan.

Pettäjän tie

Tyttöni nuori
Kevään ensi hurman
Minä kanssas koin
vaan syksy jo kaiken vei

Ei enää loista silmäs
Tähtein lailla
Vaan lempes tuo
Se tuskia mulle suo

Vain talven myrskyt
Rintaan rauhan antaa
Tämä jäinen tuuli
Tunteeni viiltää pois

Sä kevään veit
Nyt tuuli kauas kantaa
Murheeni saa
Ei muistoas enään ois

En tyttöni
Sua tiennyt petturiksi
En tiennyt että
Valoja sä vannoit vain

Pettäjän tie
On tuskainen käy harhaan
Vei valhe sun
Mun eloni ainaiseks

Vaan en sua soimaa
Tuskaas itse kannat
Olet kohtalosi orja
Mä tiedän sen

refrain:
Ei palaa koskaan
Mennyt onni meille
Vaan unhoituksen lumi
Jo peitti maan

Mun tieni kulkee
Kautta vuorten tummain
siell' monta kukkaa
Oottavi poimijaa

Vaan tiedän että
Kukka kaunein multa
Jo kuihtui pois
Mun tieni jatkui vain

refrain




Lapsena tuntenut murheita en,
Riemuja vain kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen
Säilyykin muistelmissain.

Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
Vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen
Kohdata sain rakkahimpain.
Hetkeä tuota ma unhoita en,
Muistoissain säilyy se ain!


Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
Vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.


Ei kultainen nuoruus jää unholaan,
Vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Kotiseutu Pohjolassa

On kotiseutu mulla tuolla
Peräpohjolassa, siellä saanut olen
tuntea talven tuiskutuulen
sekä kesän lämpöisen

Niin monet kerrat unelmissa
olen vielä kotitanhuvilla,
missä lapsena aikaa vietin
toisten kanssa leikkien.

Sinne vielä tahdon mennä.
siellä on kaikki ennallaan,
pihakoivu, vinttikaivo,
aittakin katto kallellaan.

Kun suviaika vihdoin koittaa
Peräpohjolassa, silloin soilla soittaa
teeri ja riekkoparvet,
silloin muuttolinnut palajaa.

On keskikesän aika kaunein
Peräpohjolassa, jolloin kaikki kansa
läheltä ja myöskin kaukaa saapuu,
juhannusta juhlimaan.

Pian sinne syksy taasen saapuu,
Peräpohjolassa järvet jäähän jäätyy.
Aika on kauniin ruskan taikaa,
luonto muuttaa muotoaan.

Sinne vielä tahdon mennä,
siellä on kaikki ennallaan,
isä, äiti, siskot, veljet,
heitä mä aina kaipaan vaan.

Kaksi kitaraa

Yö hopeainen.
Yö satumainen.
Yö jonka suojaan nyt vie kaipuu polttavainen.
Ja yössä tunnelmoimaan jää laulu vanha soimaan.
Kai tunnet laulun sen?

Kuu meille loistaa
Yö laulun toistaa
Nukkuu Don ja uinuu maa
Kukaan ei nyt nähdä saa
Suudelmaa niin hehkuvaa
Peitti pilvi kuun
Laulu kahden kitaran
Meille kertoo tarinan
Jossa lempi kasakan
Voitti kaiken muun
Hiljaa soivat yössä vain
Herkät kielet kitarain

Yö hopeainen.
Yö satumainen.
Yö jonka suojaan nyt vie kaipuu polttavainen.
Ja yössä tunnelmoimaan jää laulu vanha soimaan.
Kai tunnet laulun sen?


Olen mikä olen

Mä oon mikä oon
Mä en muutu tästä
Ja siis iloitsen elämästä

Mä oon mikä oon
En voi muuksi tulla
Ei muu parempaa oisi mulla

Rakkauteen sovellun
Ei liene syytä mun
Että en kauaa saa
Yhtä rakastaa

Mä oon mikä oon
En voi muuksi tulla
Ei muu parempaa oisi mulla

No niin, mitä nyt?
Jos niin haluatte
Ma voin rakastaa rakastuvaa

Mä oon mikä oon
Ja käyn vaihtelusta
Te siis iloitkaa vaihtelusta

Hullutkin tietää sen
Leikeissä rakkauden
Muu täytyy unohtaa
Kun rakastaa

Mä oon mikä oon
Ja käyn vaihtelusta
Te siis iloitkaa vaihtelusta

Katseenne kestää voi
Aatteilla keikaroin
Tyyliä noudatan
Koska haluan

Mä oon mikä oon
Ja käyn vaihtelusta
Te siis iloitkaa
Te siis iloitkaa vaihtelusta


Ei ole lupaa sun kättäs' mun pyytää
Tein tuulelle tupaa, nyt tuuli mua hyytää.
Kun nään unen ihanan – rakastan,
se vain leikki on luvaton.

Ei ole lupaa mun onneen sua johtaa,
en sateenkaaren näin päätä mä kohtaa.
Kun saan tiellä unien – nähdä sen,
se vain leikki on luvaton.

Toiselle kuuluvan sun kaikki tietää.
Toiselle onnen kun suot, saatan sietää.
Kun saan ees' salaa sun leikkiin kiellettyyn,
oot' osa untani mun.

Ei ole lupaa mun toivoa mitään.
Vaan vaikka kuljen nyt länteen ja itään,
mun uneeni jokaiseen otan sun.
Se vain leikki on luvaton.

Toiselle kuuluvan sun kaikki tietää.
Toiselle onnen kun suot, saatan sietää.
Kun saan ees' salaa sun leikkiin kiellettyyn,
oot' osa untani mun.

Ei ole lupaa mun toivoa mitään.
Vaan vaikka kuljen nyt länteen ja itään,
mun uneeni jokaiseen otan sun.
Se vain leikki on luvaton.
Se vain leikki on luvaton.


Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen

On paikka, jossa rakastin
Ja josta kaiken antaisin, näin antaisin
Mä meidät tahdoin säilyttää,
Nyt mitään kuitenkaan ei jää, ei jää

En kuulu joukkoon aikuisten,
Sä sanoit että haaveilen, vain haaveilen
Mä kiinnyin kaikkeen yhteiseen
En tiennytkään mä väärin teen, väärin teen


Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen


Sun jälkees paikkaan yhteiseen
Mä jätin kaiken muistoineen, näin muistoineen
En kiinnekohtaa uuteen nää
En tiedä missä viivähtää, viivähtää


Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen.

Sinua. sinua rakastan

Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi


Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi


Miten huutaa minulle avaruus
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi
Miten itkevät lapset maailman rannoilla
Ja merien yllä savuavat sydämet

Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella

Romanssi

Sua vain, yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan

Ylin riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni unelmain

Oi, sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain
Mä jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkallain
Mä jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkallain

Ylin riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni, unelmain

Unohtumaton ilta

Metsässä ei liikahda lehtikään. On kuin luonto kuollut jo ois
Kuinka kaunis on illan hetki tää, rusko päivän kun haipuu pois
Kuinka kaunis on illan hetki tää, rusko päivän kun haipuu pois
Niin kuin hopeaa kalvo virran on, kun sen ylle noussut on kuu
Vielä lumoaa laulu lohduton, yli virran mi kantautuu
Vielä lumoaa laulu lohduton, yli virran mi kantautuu

Päivä kohta koittaa ja laskee kuu, lumous ei haihdu vaan
Vaikka unhoittuis multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan
Vaikka unhoittuis multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan


Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja taival on pitkänlainen.
Eihän se tyttö minun kyytiini tullut,
Kun olen poika hurjanlainen.
Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja kahden tässä hiljaa mennään.
Humma on poijjalla ainoa aarre,
Ja sellaista ei ole kellään.

Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!

Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja varjot ne tietäni peittää.
Maantieltä hiljaa mun lauluni kuuluu
Ja liinukka harjaa heittää.


Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!


Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja tiuku on aisan alla.
Voi, kuinka pieninä palasina onkaan
Mun leipäni maailmalla.


Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!


Juokse sinä humma,
Kun tuo taivas on niin tumma
Ja metsässä huokaa tuuli.
Maantien mutkassa pieni on tölli
Ja siellä on kirsikkahuuli.


Hummani hei, hummani hei,
Huputiti hummani hei!


Hummani hei, hummani hei,
Seisahda hummani hei.

Olen suomalainen

On pohjantähden alla,
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Olen suomalainen

Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta
On täällä monta yksinäistä, mutta
Niin paljon kiellettyä rakkautta,
Nyt etten siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut...
On täällä elämä raskasta työtä
Ja siinä harvemin on onni myötä,
Sen tietää vain, yksin suomalainen

On pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan,
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla,
Elää suomalainen

On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu, silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain,
Me käymme vastamäkeen sielu surren,
Mutt' sitä nousemme hammasta purren,
Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme, ettei kannattanutkaan
On täällä elämä raskasta työtä
Ja siinä harvemmin on onni myötä,
Sen tietää vain yksin suomalainen


On pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan,
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla,
Elää suomalainen


On pohjantähden alla
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Sillä oonhan suomalainen
Mä rakkaudesta laulan,
On siinä mies ja nainen
Pohjantähden alla,
Elää suomalainen

Viidestoista yö

Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen,
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa.
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.

Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa.
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen,
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

refrain:
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään,
Kuin hullu huudan rakkauteni perään.
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit, yöksi jään.
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.

Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen,
Oon yksin ajatusten raunioilla.
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,
On jälleen tuskan viitta hartioilla.

refrain

Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen,
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen.
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen.
Voi olla, että vihdoin pääsen uneen.

refrain

refrain

Sinua, sinua rakastan

refrain:Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi

refrain

Miten huutaa minulle avaruus
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi
Miten itkevät lapset maailman rannoilla
Ja merien yllä savuavat sydämet

Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella

Vangin toive

Hämy sellin on minun seuranain
kun täällä vietän pitkää iltaa niin.
Ja katson hetken muiston helminauhaa
ja noihin kolkkoihin vankilan muureihin.

Helähtää täällä raudat kahleiden
On punaraita puku ylläni
Ja sydämessäin surun täysi malja
Se täyttyy vain, ei täyty aika vaan

En ruusuja minä elämältäin saa,
eikä rakkaimpani mua lohduta.
Tois' kirje armaan valoansa arkaa,
kuin tähtein tuike kaukaa taivaalta.

Illoin tähtiin katson rakkaani,
mä tähtösille lausun toiveeni:
”Oi, kuivatkaa nämä kuumat kyyneleeni.”
Oi, miksi maailma näin meidät eroitti.

Ei ajanpyörästä mikään jälkeen jää.
Tuo portti viimein auki helähtää.
Kai rakkain nään sut' viimein vierelläni
ja kanssas' astella saan kulkuni.

Kai rakkain nään sut' viimein vierelläni
ja kanssas' astella saan kulkuni

Lentävä kalakukko

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi.
Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki sinne juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!
Evväitäkkii syötii, rakkaus se iti - rakkaus se iti.
Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Uni siinä pijan kuorsausta punnoo - :kuorsausta punnoo,:
Kiekuven kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä Kalakukko!

Korttiakkii lyötii, huastettiin jutut - huastettiin jutut.
Se on paekka, miss' on vieraat ja tutut, Lentävä Kalakukko!
Pyöree puukin siinä vaehto jo kättä - vaehto jo kättä.
Rattoo pitki paenu vuan väsymättä Lentävä Kalakukko!

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Immeisten kun muahan immeiset tuopi - immeiset tuopi,
Uamusella vettä Kallaasta juopi Lentävä Kalakukko!

Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loisti raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkaus alakaa - purkaus alakaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalakaa Lentävä Kalakukko!

Pyörät ne lauloivat: " Kuopijoon käy tie"
Kiskottii kirskuivat: " tervehykset vie!"
Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yksi vaan tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!

Elämää juoksuhaudoissa


Taistoihin tiemme kun toi
Missä luotien laulu vain soi
Emme tienneet kun läksimme silloin
Kuka joskus palata voi
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeissä kadota on.

Päivä kun yöks' vaihtui jo,
Tuli levoksi pien' tuokio,
Ovat unehen vaipuneet kaikki,
Missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua vain muistelen,
Näen poskellas viel' kyynelen,
Jos taiston kentälle jäisin,
Sinun kuvasi on viimeinen.

Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa
Rauhassa hetken uinahtaa.

Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen
Puolesta rakkaan lapsosen.

Taistoihin tiemme kun toi
Missä luotien laulu vain soi
Emme tienneet kun läksimme silloin
Kuka joskus palata voi
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeissä kadota on.

Eldankajärven jää

Eldanka-järven jää
on taakse jäänyttä elämää.
On siellä nyt fossit ja Sassit
ja puomit ja passit juu.
Korsuissa kamina
ja siellä pelataan nakkia, raminaa,
on meillä Fritzit ja Maxit
ja Petropamaxit juu.
On täällä tallattu,
on maata vallattu
On täällä kuokittu ja täitä noukittu
On sotaa tuimaa
ei Juno päätä huimaa.
Pum, pum, pum patterit paukkuu
ja korohorot haukkuu, juu.

Läskiä, lotinaa
ja peuranpa pyllyä ihanaa
on römpsässä käristetty, kiristetty
vatsahan varistettu juu.
Ei hevosilla heiniä,
vaan syövät ne tallista seiniä,
on toisilla suolissa santaa
eikä tule lantaa juu.
On täällä napsittu on täällä tapsittu
laukaistu miinoja ja annosviinoja.
On eukkoa ikävä
kun syö sitä vitamiinipilleriä,
mutta se kotiloma tyssää
kun roiskitaan ryssää juu.

Kis-kis kukkulat,
on siellä ne Munat sekä Makkarat
mutta se Muna kun se meni
niin se Makkara jäi vain juu.
Röhössä on Tiltun tie,
se kurasena murasena Uhtualle vie
on täällä Bieloje, Tschirnija
Tschornoje-ozerot juu.
Varjossa honkien on lottakanttiini
sumppia keittävi siell’ lotta Lunkreeni.
Voi, pojat saamari
nyt tuokaa naamarini.
On tänne riukuja prykätty
on liukuja lykätty juu.

Sillanpään marssilaulu

Kotikontujen tienoita tervehtien 
tämä laulumme kaikukoon, 
yli peltojen, vetten ja tunturien 
aina Hangosta Petsamoon. 
:Sama kaiku on askelten, 
kyllä vaistomme tuntee sen, 
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan 
isät katsovat poikiaan. :

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, 
mikä retkemme tänne toi. 
Ilomielin me riensimme sinnepäin, 
missä yhteinen kutsu soi. 
:Tapa tuttu jo taattojen 
nyt on hoidossa poikasten: 
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, 
kotiaskaret jäädä saa.:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, 
toki kallehin on vapaus. 
Tääll' on suorana seistä ja kaatua 
joka miehellä oikeus. 
:Siis te lapset ja vanhukset, 
ja te äidit ja morsiamet, 
niin kauan teillä on suojattu lies 
kun on pystyssä yksin mies.: 

Ei kommentteja: